Ravintolan kassajärjestelmä ja korttimaksuprosentti — mitä prosentit maksavat euroina

Kassajärjestelmää vertaillaan kuukausihinnalla, mutta suurin kuluerä on prosentti. Tässä laskelma, joka muuttaa korttikulut ja alustakomission euroiksi vuodessa.

Lyhyt vastaus: Ravintolan kassajärjestelmää verrataan lisenssihinnalla, mutta suurin kuluerä on prosentti. Kun 300 000 euron vuosimyynnistä 80 % maksetaan kortilla ja korttikulu on 1,4 %, se on 3 360 euroa vuodessa. Jos samasta myynnistä 15 % tulee tilausalustan kautta 25 %:n komissiolla, se on 11 250 euroa vuodessa. Yhteensä 14 610 euroa — enemmän kuin useimpien kassajärjestelmien lisenssi ja laitteet yhteensä. Prosentit kannattaa siis muuttaa euroiksi ennen kuin vertailee kuukausihintoja.

Kassajärjestelmän ostaminen tuntuu laitehankinnalta: päätelaite, näyttö, kuitti­tulostin, kuukausimaksu. Todellisuudessa suurin osa kassajärjestelmän elinkaarikustannuksesta ei ole laitteessa vaan siinä prosentissa, jonka maksat jokaisesta tapahtumasta. Ja koska prosentti peritään myynnistä, se kasvaa juuri silloin kun menee hyvin.

Tämä sivu tekee yhden asian: muuttaa prosentit euroiksi, jotta voit verrata niitä laitteiden ja lisenssien hintoihin samalla asteikolla. Emme kirjoita omia hintojamme tähän — ne lukevat hinnastossa.

Mistä prosenteista ravintolassa maksetaan?

Ravintola maksaa kassajärjestelmän ympärillä viittä eri kuluerää, ja niistä kaksi on prosentteja myynnistä. Kiinteitä eriä ovat maksupäätteen vuokra ja kassaohjelman lisenssi, jotka peritään kuukausittain per pääte ja per kassa. Prosenttiperusteisia eriä ovat korttimaksun palvelumaksu, joka peritään jokaisesta korttitapahtumasta, sekä tilausalustan komissio, joka peritään alustan kautta tulleesta myynnistä. Varausjärjestelmän provisio on näiden välissä: se voi olla prosentti, per varaus tai per henkilö. Alla oleva taulukko näyttää nämä rinnakkain. Vertailun kannalta olennaista on se, että kiinteät erät näkyvät tarjouksessa ja prosenttierät eivät — ne tulevat eri sopimuksista ja eri laskuilla.

Kolme kiinteää riviä osaa jokainen laskea. Kaksi prosenttiriviä jäävät laskematta, koska niitä ei ole tarjouksessa — ne tulevat eri sopimuksista ja eri laskuilla, usein eri kuukausina.

Dokumentoitu fakta: tilausalustojen komissio

Tilausalustojen komissio on ravintolan kustannusrakenteen ainoa suuri prosentti, joka on julkisesti dokumentoitu eikä arvattu. Yle uutisoi 8.5.2025 Kilpailu- ja kuluttajaviraston selvityksestä, jonka mukaan ruoan tilausalustat perivät ravintoloilta 20–30 prosentin myyntikomission. Samassa yhteydessä alustojen käyttämä hintapariteettiehto todettiin ongelmalliseksi, minkä jälkeen ravintola saa hinnoitella annoksen eri hintaan alustalla ja omassa myynnissään. Nämä kaksi tietoa muuttavat ravintolan liikkumavaraa: alustahinnan saa asettaa kattamaan komission, ja oma tilauskanava on aito vaihtoehto eikä sopimusrikkomus. Koska komissio lasketaan myyntihinnasta eikä katteesta, se on lähes aina suurempi kuluerä kuin kassaohjelman lisenssi ja maksupäätteen vuokra yhteensä.

Tämä on ravintolan kannalta tärkein yksittäinen tieto koko kustannusrakenteesta, ja se on dokumentoitu eikä arvattu. Se tarkoittaa, että alustahinnan saa asettaa kattamaan komission, ja että oma tilauskanava on aidosti kilpailukykyinen vaihtoehto eikä sopimusrikkomus. Kävimme alustojen komissiot läpi tarkemmin omassa artikkelissaan.

Korttimaksun prosentti euroiksi — auki laskettuna

Korttimaksun prosentti kannattaa muuttaa euroiksi, koska prosenttilukuja ei voi verrata kassajärjestelmän kuukausihintoihin samalla asteikolla. Korttimaksun kulu koostuu kahdesta osasta: prosentista ja kiinteästä maksusta per tapahtuma. Julkisten hinnastojen perusteella prosentti asettuu tyypillisesti noin 0,9–2,0 prosenttiin ja kiinteä osa noin 5–25 senttiin tapahtumaa kohden. Erot syntyvät korttityypistä: kotimainen debit on halvin, ulkomaiset ja yrityskortit kalleimpia. Euroiksi muuttaminen vaatii kolme lukua: vuosimyynnin, korttimaksujen osuuden siitä ja keskiostoksen, josta saa tapahtumien määrän. Alla sama laskenta on tehty auki esimerkkiravintolalla, jotta näet mihin kohtaan kulu kertyy ja kumpi osa — prosentti vai kiinteä maksu — kannattaa neuvotella.

Lasketaan lounasravintola, jonka vuosimyynti on 300 000 euroa ja keskiostos 18 euroa. Se on noin 16 700 tapahtumaa vuodessa. Oletetaan 80 prosenttia korttimaksuja, eli 13 360 korttitapahtumaa ja 240 000 euroa korttimyyntiä.

1. Prosenttiosa240 000 € × 1,4 % = 3 360 € vuodessa.
2. Kiinteä osa13 360 tapahtumaa × 0,10 € = 1 336 € vuodessa.
3. Korttikulu yhteensä3 360 + 1 336 = 4 696 € vuodessa.
4. Sama 0,3 prosenttiyksikköä halvemmalla240 000 € × 1,1 % + 1 336 € = 3 976 €. Ero 720 € vuodessa yhdestä neuvottelusta.

Huomaa kohdan 2 merkitys. Kiinteä osa on lähes kolmasosa kulusta, koska keskiostos on pieni. Kahvilassa, jossa keskiostos on 6 euroa, kiinteä osa on suurempi kuin prosenttiosa. Siksi kahvilan ja fine dining -ravintolan kannattaa neuvotella eri asiasta: kahvila kiinteästä, kalliimpi ravintola prosentista.

Kokonaislasku samasta ravintolasta

Kokonaislasku samasta esimerkkiravintolasta näyttää, miksi kuukausihintojen vertailu johtaa harhaan. Taulukossa on neljä erää: korttikulut, tilausalustan komissio, kahden maksupäätteen vuokra ja kahden kassan ohjelmalisenssi. Yhteissumma on 17 626 euroa vuodessa. Prosenttiperusteisten erien osuus on 15 946 euroa eli noin 90 prosenttia koko summasta. Kiinteiden erien — niiden, joita tarjouksissa verrataan — osuus on 1 680 euroa. Jos käytät neuvotteluenergiasi kassaohjelman kuukausihintaan, neuvottelet kymmenesosasta.

Luvut ovat esimerkki, eivät kenenkään todelliset. Laita omat lukusi tilalle: vuosimyynti, korttimaksujen osuus, keskiostos ja alustamyynnin osuus. Neljä lukua riittää.

Mitä voit tehdä prosenteille?

Prosenteille voi tehdä neljä asiaa, ja kaikki neljä ovat ravintoloitsijan omissa käsissä ilman kassajärjestelmän vaihtoa. Voit pyytää korttikulut eriteltyinä korttityypeittäin, neuvotella prosentin volyymin perusteella sopimuksen uusinnan yhteydessä, siirtää myyntiä alustalta omaan kanavaan nyt kun hintapariteettiehto on todettu ongelmalliseksi, ja antaa asiakkaalle syyn tulla suoraan. Järjestys on tärkeä: erittely ensin, koska ilman sitä et tiedä mistä neuvottelet, ja kanavan siirto viimeisenä, koska se on ainoa näistä, joka vaatii rakentamista. Yhteistä kaikille neljälle on se, että ne kohdistuvat siihen 90 prosentin osuuteen laskusta, jota tarjousvertailu ei koske. Alla jokainen on avattu erikseen.

Pyydä korttikulut eriteltyinä. Sinulla on oikeus nähdä, paljonko maksat korttityypeittäin. Yhdistelmähinta piilottaa sen, mistä kulu syntyy. Erittely on myös ainoa tapa vertailla tarjouksia keskenään.

Neuvottele volyymin perusteella. Prosentti on neuvoteltavissa, ja paras hetki on sopimuksen uusinta. Käytä laskelmaa: sano euromäärä, älä prosenttia. 720 euroa vuodessa on konkreettinen luku, 0,3 prosenttiyksikköä ei ole.

Siirrä myyntiä omaan kanavaan. Kun hintapariteettiehto on todettu ongelmalliseksi, alustahinnan saa asettaa eri tasolle. Jokainen alustan kautta tullut tilaus, joka siirtyy omaan tilauskanavaan tai noutoon, säästää alustan komission verran. Esimerkissä yksi 25 euron tilaus siirrettynä säästää yli kuusi euroa.

Anna syy tulla suoraan. Tämä on se kohta, jossa kanta-asiakasjärjestelmä maksaa itsensä takaisin: se ei tuo uusia asiakkaita, se siirtää olemassa olevia kalliimmasta kanavasta halvempaan. Meillä on tällainen järjestelmä päivittäisessä käytössä helsinkiläisessä thairavintolassa, ja se on rakennettu juuri tähän tarkoitukseen. Laskutapa on yksinkertainen: montako alustatilausta pitää siirtyä suoraksi tilaukseksi kuukaudessa, jotta järjestelmä on plussalla.

Mihin kassajärjestelmän kannattaa taipua?

Kun prosentit on hoidettu, kassajärjestelmältä kannattaa vaatia neljää asiaa: myyntiraportti tuotteittain ja tunneittain, keittiön tilausnäkymä tai tulostus, alustatilausten näkyminen samassa jonossa, ja datan saanti ulos. Viimeinen on tärkein pitkällä aikavälillä, koska ilman sitä et voi laskea mitään tämän sivun luvuista itse etkä siirtää tietoja mukanasi, jos vaihdat järjestelmää. Kolme ensimmäistä ratkaisevat arjen: raportti kertoo mitkä vuorot ja mitkä annokset kannattavat, keittiönäkymä poistaa käsin välitetyt tilaukset, ja alustatilausten näkyminen samassa jonossa estää sen, että keittiö joutuu seuraamaan kahta erillistä laitetta. Nämä ovat vakio-ominaisuuksia, mutta halvimmissa paketeissa osa niistä on lisämaksullisia, joten ne kannattaa kysyä nimeltä ennen hintavertailua.

Jos kassa ei anna raporttia tunneittain, et tiedä mitkä vuorot ovat kannattavia. Jos se ei anna raporttia tuotteittain, et tiedä mikä annos kantaa katteen. Molemmat ovat vakio-ominaisuuksia, mutta halvimmissa paketeissa ne ovat lisämaksullisia. Katso mitä kassajärjestelmältä kannattaa vaatia, ennen kuin vertaat hintoja.

Milloin kassajärjestelmää EI kannata vaihtaa?

Kassajärjestelmää ei kannata vaihtaa kolmessa tilanteessa, ja yleisin niistä on se, että ongelma on kokonaan toisessa sopimuksessa. Älä vaihda kassaa, jos varsinainen kuluongelma on korttikulussa: kassaohjelma ja maksupäätesopimus ovat eri sopimuksia, ja maksupäätteen voi useimmiten kilpailuttaa erikseen ilman että kassaan kosketaan lainkaan. Se on myös nopein tapa säästää, koska se ei vaadi tuotetietojen siirtoa eikä henkilökunnan koulutusta. Toinen tilanne on sesonki, jolloin vaihdon hinta maksetaan kahdesti: rahassa ja kaaoksessa. Kolmas on se, ettei kokonaislaskua ole laskettu omilla luvuilla, jolloin vaihto kohdistuu todennäköisesti pienimpään kuluerään. Alla nämä kolme on avattu tarkemmin.

Älä vaihda kesken sesongin. Kassan vaihto vaatii tuotetietojen siirron, henkilökunnan opettelun ja parin viikon sopeutumisen. Tee se hiljaisimpaan aikaan, tai maksat vaihdosta kaksi kertaa: kerran rahassa ja kerran kaaoksessa.

Älä vaihda, jos et ole ensin laskenut yllä olevaa taulukkoa omilla luvuillasi. Uusi kassa, joka on kymmenen euroa kuukaudessa halvempi, säästää 120 euroa vuodessa. Yhden prosenttiyksikön neuvottelu korttikuluissa säästää esimerkkiravintolassa yli kaksi tuhatta. Tee jälkimmäinen ensin.

Varausjärjestelmän provisio kuuluu samaan laskelmaan

Varausjärjestelmän provisio kuuluu samaan kokonaislaskelmaan kuin korttikulut ja tilausalustan komissio, vaikka se tulee omalla laskullaan. Jos otat pöytävarauksia alustan kautta, siitä peritään joko provisio per varaus, per henkilö tai kuukausimaksu. Malli kannattaa tarkistaa, koska per henkilö -hinnoittelu käyttäytyy eri tavalla kuin prosentti: se ei riipu siitä, paljonko pöytäseurue kuluttaa, joten halvan lounasseurueen provisio voi olla suhteessa moninkertainen. Provisiomalli on myös se erä, joka voi muuttua kesken sopimuksen ilman että sinulla on vaihtoehtoa, jos alusta on ainoa kanava jonka kautta asiakkaat löytävät sinut. Alla on dokumentoitu esimerkki tästä kuviosta toiselta toimialalta.

Provisiomalleista on olemassa dokumentoitu esimerkki toiselta toimialalta. Yle uutisoi 30.4.2025, että kauneusalan tunnetuin varausalusta nosti markkinapaikkaprovisiotaan 15 prosentista 20 prosenttiin kesäkuusta 2025 alkaen, ja palaute oli laajaa: satoja kiukkuisia viestejä yritykseltä, jolla oli noin 5 000 asiakasta ja noin 150 000 varausta kuukaudessa. Saman palvelun hinnoittelu oli perustajan mukaan vuonna 2017 15 euroa kuukaudessa tekijää kohden plus 10 prosenttia.

Tapaus ei koske ravintoloita, mutta kuvio koskee. Kun alustasta tulee kanava, jonka kautta asiakkaat löytävät sinut, provisiota voidaan nostaa, eikä sinulla ole muuta vaihtoehtoa kuin maksaa — ellet ole rakentanut suoraa kanavaa etukäteen. Provisiomallien muutoksia on käsitelty tarkemmin varausprovisioartikkelissa.

Käytännön johtopäätös on yksinkertainen: alustat kannattaa pitää mukana, koska ne tuovat näkyvyyttä, mutta oma kanava kannattaa rakentaa silloin kun sitä ei vielä tarvita. Sen rakentaminen kiireessä provisionkorotuksen jälkeen on kallista ja hidasta.

Neljä lukua, jotka kannattaa tietää ulkoa

Koko tämän sivun laskennan saa tehtyä neljällä luvulla, ja ne kannattaa osata ulkoa ennen mitään neuvottelua. Ensimmäinen on korttimaksujen osuus myynnistä, joka löytyy kassaraportista. Toinen on keskiostos eli myynti jaettuna tapahtumien määrällä, ja se ratkaisee, neuvotteletko prosentista vai kiinteästä tapahtumamaksusta. Kolmas on alustamyynnin osuus, joka löytyy alustan omasta raportista ja on kallein euro jonka myyt. Neljäs on kate per annos, ja se on näistä ainoa, joka kertoo mitä komissio oikeasti syö. Kolme ensimmäistä saat suoraan järjestelmistä muutamassa minuutissa; neljäs vaatii reseptiikan läpikäyntiä, ja juuri siksi se jää useimmiten laskematta. Alla ne ovat listana.

1. Korttimaksujen osuus myynnistäKassaraportista. Useimmissa ravintoloissa 75–95 prosenttia.
2. KeskiostosMyynti jaettuna tapahtumien määrällä. Ratkaisee, neuvotteletko prosentista vai kiinteästä maksusta.
3. Alustamyynnin osuusAlustan raportista. Tämä on kallein euro, jonka myyt.
4. Kate per annosIlman tätä et tiedä, mitä komissio todellisuudessa syö — 25 prosenttia myynnistä voi olla yli puolet katteesta.

Neljäs on se, joka muuttaa keskustelun. Jos annoksen kate on 40 prosenttia ja alusta ottaa 25 prosenttia myyntihinnasta, alustan kautta myydyn annoksen kate on enää 15 prosenttia. Prosentti myynnistä ei ole prosentti katteesta, ja juuri tämä sekaannus saa alustamyynnin näyttämään halvemmalta kuin se on.

Käteinen ei ole ilmaista — mutta se on halvempaa

Käteinen ei ole ilmainen maksutapa, mutta se on kortti­maksua halvempi, ja ero on pienempi kuin korttiprosentti antaa ymmärtää. Kortin prosentin näkee laskulta, käteisen kulun ei. Käteisessä kulua syntyy laskemisesta, tilityksestä, pankin talletusmaksuista ja kassaerojen selvittelystä. Se on todellista työaikaa, mutta se ei skaalaudu myynnin mukana samalla tavalla kuin prosentti, joka kasvaa jokaisen myydyn euron mukana. Tämän merkitys korttikulujen laskennassa on yksi: vertailukohta ei ole nolla. Kun laskette mitä korttimaksut maksavat vuodessa, oikea vertailu on kortin kulu miinus se työ, jonka käteinen olisi vaatinut — ei koko korttikulu. Johtopäätös ei ole, että asiakkaita pitäisi ohjata käteiseen.

Tästä ei kannata vetää johtopäätöstä, että asiakkaita pitäisi ohjata käteiseen. Kortti on nopeampi, jono liikkuu ja kassaerot vähenevät. Johtopäätös on kapeampi: kun lasket korttikulut, muista että vertailukohta ei ole nolla. Ero kortin ja käteisen välillä on pienempi kuin korttiprosentti antaa ymmärtää.

Sama pätee lähimaksun ja sirumaksun välillä sekä eri korttityyppien välillä. Ulkomaiset kortit ovat kalliimpia, ja jos ravintolasi sijaitsee turistialueella, korttikulusi on rakenteellisesti korkeampi kuin lähiöravintolassa. Se ei ole neuvoteltavissa pois, mutta se selittää miksi naapurin luku on eri kuin sinun.

Usein kysyttyä

Lue seuraavaksi

• Kassajärjestelmän hinta: neljä osaa ja yksi piilokulu
• Kassajärjestelmän integraatio kirjanpitoon: mitä käsityö maksaa
• QR-koodi ravintolan pöydässä — oikea koko, kontrasti ja paikka
• Ravintolan kanta-asiakasohjelma: mitä yksi leima oikeasti maksaa
• Yrityssovelluksen kehittämisen hinta

Lue myös: QR-koodi generaattori · yhteystiedot · blogi · hinnasto · kassajärjestelmä ravintolaan · kanta-asiakasohjelma pienyritykselle · digitaalinen leimakortti · ajanvarausjärjestelmien hinnat